Kauhukeittiö

Panang Curry Possua

Rakastan aasialaista ruokaa. En vain osaa sitä itse laittaa. Riisin lisäksi tarjottava possunsuikale ala Uncle Bens ei ole lähelläkään sitä makumaailmaa, jota pääset maistamaan ravintoloissa. Olen moneen kertaan miettinyt mitä lihaa ja miten se valmistetaan, kun laitat suuhusi jotain hyvää kiinalaisravintolan settiä.

Pääsin kesän aikana toteuttamaan pitkäaikaisen haaveen. Erittäin rakkaalla ystävälläni on thaimaalainen emäntä ja voi morjens, mitä ruokaa siellä saa. Muutaman kerran olen päässyt maistelemaan aitoa thaikkuakeittiötä ja samalla toivonut, että joskus minäkin, joskus minäkin. Chilifestien aikaan vihdoin ja viimein kävimme yhdessä Siam Housessa ostoksilla ja sitten Helvetinköökkiin ruokaa laittamaan. Allekirjoittanut piti yllä vierasväen nestetasapainoa ja koitin siinä samalla painaa mieleen, mitä ja miten aitoa thaikkusafkaa tehdään. Nyt  laitan Teille jakoon reseptin, jonka parhaani mukaan olen muutaman kerran rekonstroinut tuolta kostealta illalta. Tämän lähemmäksi en vain pääse, mutta luvassa on parasta thaikkuruokaa, jota olen koskaan omasta keittiöstä lautaselle saanut.

Panang Mu

• possun sisäfile
• Panang Curry Paste
• limen lehtiä
• 2 punaista höpöhöpö chiliä tai 2 Habaneroa
• Chaokoh -kookosmaitoa
• munakoisoa (thaimaalaista suosittelen)
• maapähkinäöljyä
• thaimaalaista sianlihamaustetta (Knorr)
• sokeria & suolaa

Mikäli olet joskus käynyt Siam Housessa tai heidän nettisivuillaan, löydät sieltä tarvittavat mausteet. Kyllä – miltein samoja löytyy perus cittarista, mutta nyt luotan täysin pieneen thaimaalaiseen. Curry -tahnat mm. vihreä tai punainen ovat myös omasta mielestä parempia, mitä muutoin on tarjolla. Tuli rouvalta sen verran vahva näkemys kookosmaidoista, jota en lähtenyt haastamaan – Chaokoh on parasta eli hanki sitä. Siam Housesta löytyi myös  thaimaalainen munakoiso, joka oli hieman pienempi, kuin normisti olen tottunut – molemmista tulee hyvää. Salainen ainesosa oli Knorrin sianlihamauste, jossa kaikki tekstit oli thaimaaksi. Suu suppuun ja hanki myös sitä!

Pilko munakoisot mukaviksi paloiksi ja laita likoamaan suolaveteen. Miksi? Eivät kuulemma sitten tummu. OK – näin tehkää. Kuitavut limen lehdet myös likoamaan, jotta niitä pääsee helpommin työstämään myöhemmin. Tein muutaman kerran setin Habanerosta, nyttemmin peruschilistä. Poista siemenet ja leikkaa chili kahtia. Itse poistan siemenet leikkaamalla kannan pois, pyörittän chiliä voimakkaasti käsissä ja sitten nakutan kämmentä vasten, jolloin kaikki siemenet irtoaa nätisti. Pitkittäis suunnassa mahdollisimman ohutta suikaletta. Niin ohutta, kuin saat. Vaikka kuinka hitaasti koitin tehdä ns. muka hyvillä veitsillä, en saanut lähellekään niin nättiä, kuin opettajani. Ja se paineli menemään vielä mun kakkosveitsillä! Kun limen lehdet on lillunut riittävän pehmeiksi, näille sama homma – pitkittäin mahdollisimman pientä tikkausta.

Sitten siihen lihaan. Monasti syönyt kiinalaisessa ja miettinyt, mitäs possua tää nyt oli ja miten tää valmistetaan. Sisäfilettä – trimmaa halutessa kalvot pois ja sitten. Päästä mahdollisimman ohutta siivua n. 2-3 mm. eli ei mitään paloja, kuten olen tottunut. Mahdollisimman ohutta ja sillä koko jööti läpi. Näin tehkää. Mu on muuten thaimaaksi possu.

Wokkipannuun lähtee sitten ihan reippaasti maapähkinäöljyä, pohja umpeen reippaasti. Katoin, että nyt meni muuten paljon, mutta taitaa olla homman juju siinä. Ei mitään pari ruokalusikallista, vaan saatto olla desi tai pari. Trust me – lorauta kunnolla! Öljy kuumaksi ja perään currytahnaa. Jaa, että miten paljon? Nooo, sopivasti. 2-3 ruokalusikallista alkuun. Antaa jonkin verran tulisuutta, mutta kuulemma isoäiti thaimaassa käyttää tuplat, joten aloita nätisti. Sekoita tahna öljyyn ja sekoita hetken aikaa. Nakkaa siivutetttu possu perään. Paistele sekaisin ja lisää chilit ja limen lehdet. Lisää salaperäistä maustetta 1-2 tl ja sekoita. Lisää kookosmaito ja anna hetken kiehahtaa. Sokeria sekaan ja maistele! Lisää munakoisot ja tiputa lämmöt. Anna hautua ja tarjoile hyvän riisin keran.

Katselen juuri ulos ikkunasta ja kirjoittelen tätä teille kaikille. Maistelen Panang Mu:ta ja myhäilen. Lasissa Chileläinen talon viini (Cassillero Diablo) ja tunnelmaksi Coldplayn tuotantoa. Elämä on hetkittäin pysäyttävää.