Arkisto kategorialle X-Files

Eat.fi

Posted in X-Files avainsanoilla , , , on helmikuu 11, 2011 by devilchef

Moni on varmasti tutustunut Eat.fi – nimiseen palveluun, mutta katsoinpahan aiheelliseksi nostaa sivustoa esiin. Eat.fi -sivusto tarjoaa nopeasti tietoa paikkakuntasi ruoka- ja juomatarjonnasta. Näet paikat kartalla ja mikä parasta – sivustolla on jo nyt runsaasti lukijoiden arvosteluita hinnoista palveluun. Halutessaan arvostelijat voivat lisätä myös otettuja kuvia safkoista. Mitä enemmän käyttäjiä ja arvosteluita, sen parempi. Lisäksi palvelusta on myös Android- ja iPhone -sovellus. Sovelluspuhelin paikantaa käyttäjän kartalle ja näyttää lähinnä olevat ravintolat, sekä tottakai arvostelut. Sovelluksen voit asentaa Android Marketista ja AppStoresta veloituksetta. Omia arvosteluja voit kirjoittaa puhelimella tai tietokoneelta. Kyseinen palvelu on yksi parhaista, joita älypuhelimille on viime aikoina tullut! Kaikki vain syömään, arvostelemaan. Lisää turinaa Eat.fi blogista!

Steak Hunting @ Lappeenranta

Posted in Härkää, X-Files avainsanoilla , , , on helmikuu 11, 2011 by devilchef

Reippaan viikon verran kestäneen työkomennuksen aikana allekirjoittanut on etsiskellyt rouheita pihvejä Lappeenrannan maastosta. Ensinnäkin – näin lähellä rajaa ei sitten ennen olla oltu. Toisekseen – mihin hemmettiin sitä sitten menis? Onneksi iPhone ja Android -alustoille löytyy loistava sovellus nimeltään Eat.fi! Ensinnäkin – sovellus paikantaa isäntäväen kartalle ja näytää lähistöllä olevia ravintoloita, sekä juottoloita. Mikä parasta, palvelusta löytyy lisäksi käyttäjien arvosteluita, jolloin pystyt hieman haarukoimaan minne lähdet skruudaamaan. Ongelmana on vain arvosteluiden niukkuus. Koska kuntokuurissani oli menossa palautumisjakso, valikoitui kohteiksi hotellin lähistöltä löytyvät Olé, Tassos ja Wanha Makasiini.

. . .

Ravintola Olé

Olin jo hieman ennakkoon tutkaillut netistä raflan sivuja, sekä muita arvosteluita (no eipä montaa kylläkään löytynyt). Muutama kollega lisäksi kehui paikan grillipihvia, joten lets testataan!

Paikka on ihan mukavan oloinen, ripauksen espanjalaistyylinen ravintola Lappeenrannan keskustan liepeillä. Ensikosketus oli mukava – ei ruuhkaa, joten sopivaan nurkkaan lymyilemään. Tosin eikös se sanonta mennyt, että älä mene tyhjään ravintolaan? Grillipihviä mediumina, paholaisen hillolla – kiitos. Ruokajuomaksi tummaa olusta, sekä punkkua ja odottelemaan, josko ennakkoon kehuttu pihveröinen lunastaisi ennakko-odotukset. Nooh – eipä tuo esteettisesti mikään hitti ollut. Jokseenkin tuli sellainen fiilis, että mieluummin sitten kunnolla tavaraa lautaselle, viis miltä näyttää. Taisi se Sikke Sumarikin sanoa, että se maku kuitenkin ratkaiseen – no maistetaan. Sen verran monta pihviä on tullut vedettyä, sekä itsekkin tullut paistettua, että jonkinlainen odotusarvo pitää pihville olla. Ja niin oli. Valitettavasti tällä kertaa ne ei tosin kohdanneet ja pihvi pääseekin vain tyydyttävälle tasolle. Pihvi oli vetinen ja mauton. Kypsyys ihan ok, mutta eipä oikein mitään muuta sanottavaa. Olikohan kunnolla parilaa edes nähnyt tai oliko edes tuoretta laisinkaan. Paholaisen hillo hieman pelasti tilannetta ja olikin erittäin hyvää. Paikka toimii varmasti lounasravintolana mainiosti, mutta pihviä en siellä toistamiseen uskaltaisi tilata. Henkilökunta oli asiallista ja kävipä jopa muutaman kerran tarkistamassa allekirjoittaneen nestetasapainoa kunnossa – kiitos tästä.

. . .

Ravintola Tassos

Odotukset korkealla marssin seuraavaksi Valtakadulla sijaisevaan kreikkalaistyyppiseen ravintola Tassokseen. Ennakkotiedot Eat.fi:stä, sekä muutamalta kollegalta. Josko täältä löytyy kunnon pihviä? Ainakin ensituntuma mestaan on odottava. Paikka miellyttävän oloinen ja vastaanotto on ystävällinen. Kynttilät pöytään ja sitä tummaa olusta kiitos. Listalta valikoituu, kuin ennakoituna grillipihvi mediumina. Tarjolla on myös ihan napakka salaattipöytä, josta löytyy myös hyvää fetaa, oliiveja ja sipulia, sekä tuoretta leipää. Ihan toimivaa ajan tappamista. Pihvi tulee nopeasti ja kaikki ok. Makua on reippaasti, ehkäpä suola & mustapippuri olisi riittänyt, mutta päällä on jokin mausteseos – oisko se nyt sitten jotain kreikkalaistyyppistä (perinteinen toimii kuitenkin paremmin). Hyvää ja maistuvaa, joskin eniten ihmetyttää pihvin paksuus. Tämä oli lähempänä leikettä tai nuijittua lehtipihviä, kuin grillipihviä, johon allekirjoittanut on tottunut. Paprikadippi ja fetakuorutettu tomaatti toimii hyvin, mutta siihen tämä kokemus sitten jäikin. Alun mukavan vastaaoton jälkeen henkilökuntaa ei sitten kiinnostanutkaan lainkaan. Se on vain näin, että nestehukka ajaa ketutukseen ja sitä onkin sitten hankala korjata. Jep – pihvit naamarissa ja sitten venttaillaan, josko jotain kiinnostaa edes lasku tuoda anelematta. Skippaan peräruoat ja otan laskun. Hyvää safkaa, kiitos – mutta kaiken hyvän fiiliksen romuttaa välinpitämätön palvelu. Nyt on sitte Tassoskin nähty!

. . .

Wanha Makasiini

Semihypetystä löytyy verkosta jonkin verran, joten pakkohan tämä oli käydä testaamassa. Ensivaikutelmana tästä paikasta huokuu tunnelmallisuus. Paikka on juuri sellainen, jossa allekirjoittaneelta katoaa ajantaju, sekä järkiperäinen ajattelu – tunteella mennään ja se normaalisti tietää mukavaa loppulaskua.

Pöytään päästyämme kynttilät liekille ja herkkää tunnelmaa vanhoille ruttunaamoille kera tumman oluen. Mestassa oli menossa pihviviikot ja tarjolla oli myös listalta poikkeavia annoksia, kuten hevosta yms. mukavaa. Itse nappasin annokseksi juurikin hieman järeämmän setin, joka piti sisällään myös grillipihvin. Lisäksi mukana oli kanaa ja possua vartaassa. Kotvan kuluttua annokset pöytään ja rock & roll! Tällä kertaa pihvi ensinnäkin näytti siltä, mitä grillipihvin (härän ulkofile) pitääkin näyttää. Pinta on reippaan ruskea – rapea ja mehukas. Mausteena suolaa ja mustapippuria. Kypsyysaste juurikin haluttu, eikä varmastikaan ollut mikään vaikea paistaa – eihän? No miltä sitten maistuu? Helvetin hyvältä! Nyt alkoi pihvi nousemaan sille asetettuihin odotusarvoihin. Maustevoi oli erillään dipin omaisesti, jolloin sen määrää pystyi itse tuunaamaan. Sipulirenkaat taisi olla peruspakasteita, joskin ei haitannut. Kana-possuvarras oli maistuvaa, joskin ei mikään välttämätön pihvin rinnalla – nyt vain oli nälkä!

Kun kerran pihvi päräyttää tajunnan, voiko sen tuomaa fiilistä sitten mikään pilata? Kyllä voi ja todella helpostikin. Siihen riittää vain ripaus välinpitämättömyyttä henkilökunnan suunnalta ja tätä on hyvä varmaan hieman avata lopuksi.

Mikä erottaa surkean palvelun hyvästä palvelusta? Ero saattaa olla joillekin meistä mitättömän pieni. Riittää kuitenkin, mikäli se vaikuuttaa juuri SINUN omaan fiilikseen. Kun tarjoilijat ovat aidosti kiinnostuneita, että juuri SINUN kokemuksesi on paras mahdollinen, silloin puhutaan juurikin fiiliksestä. Minulle riittää aito ja iloinen ote läpi ruokailun. Edes pari kertaa tänä aikana olisi hyvä tarkistaa ruokajuomien riittäminen ilman, että joudut itse tuskailemaan ja etsimään katseellasi tarjoilijaa. Toisekseen törmään siihen, että joku käy koko ajan kysymässä “Maistuuko?” Anteeksi vain, mutta myös selvä teennäinen “Meidän nyt on pakko kysyä, kun käskettiin” ei vain toimi. Tarjoilijalla on siis paljonkin pelissä, joskin suurin virhe taitaa olla uskomus, että kaikki viihtyvät, kun ovat hiljaa, sekä riittää, että olet paikalla tarvittaessa. En itse ole mikään ruokakriitikko, syön elääkseni ja elän syödäkseni – välillä ihan mitä vain. Enemmänkin koen asioita tunteen kautta. Paikka, ruoka ja ihmiset. Hyvä ruoka ei pelasta keskinkertaista palvelua, ja toisinpäin.

No olisiko huonosta pihvistä pitänyt valittaa? Entä olisiko pitänyt vaatia palvelua? Osan mielestä varmasti – mutta miksi? Jos kerran se pihvi oli huono, se oli ja pilasi fiiliksen. Ei se fiilis palaudu hyvityksellä ja sama pätee palveluun. Toisekseen en aina usko, että henkilökohtainen palautteeni mitenkään vaikuttaa jatkossa. Toki poikkeuksiakin on, mutta muutokseen alkaa vaikuttaa vasta yleinen palaute. Minä koen, että henkilökohtainen hyvitys on vain yksi keino vaikuttaa mielipiteeseeni paikasta, mutta en usko sillä olevan muuta vaikutusta. Saatan ehkä antaa hieman positiivisemman palautteen, mutta paikan tai safkan taso pysynee ennalla ja tässä kohtaa haluaisin olla pahasti väärässä!

Hell’s Night V @ Jack The Rooster

Posted in Chili, X-Files avainsanoilla , , , , , , , on tammikuu 31, 2011 by devilchef

Härkästä chilimättöä Roosterissa

Hell yeah! Reipas vuosi on sitten vierähtänyt ensimmäisestä Hell’s Nightista. Neljä kertaa vuodessa Poppamiehen ja Roosterin yhteistyössä suunnittelema tulisten ruokien iltama tarjosi nyt viidennen kerran chilillä terästettyä ruokalistaa, sekä varmasti hyvää fiilistä kaikille paikan päälle ehtineille. Kuten aikaisemmatkin setit, kattaukset oli loppuunvarattuja ennakkoon eli mikäli mielit paikalle seuraavaan Hell’s Nightiin, kannattaa olla ajoissa liikkeellä!

Fire Starters

Alku(tuli)paloja oli tarjolla kolmeen lähtöön Forrest Gumb from Hell katkarapuhässäkkää kahdella eri tulisuudella. Babe meets Mr. Potatohead chipotlella tuunattua pekoni-pottukeittoa, sekä omalle lautaselle päätynyt täytetty paprikasetti Nightmare on Chili street. Tulisuutta kahden pääkallon verran oli sopiva lämppäri kohti pääruokia. Osa seurueesta totesi, että annos olisi helposti mennyt pienellä miehellä jo pääruoasta. Tai sitten tulisuus tuli näille herroille yllätyksenä?

. . .

Main Courses

Pääruoat olisin henkilökohtaisesti halunnut tilata kaikki! Sen verran herkulliselta lista kuulosti. Poikkeuksena aikaisempiin Hell’s Nighteihin, tällä kertaa listalla ei nähty yhtään yhden pääkallon annoksia. Asiakaspalautteiden perusteella kun ovat olleet liian mietoja. Tästä voidaan olla montaakin mieltä ja pitää varmasti paikkansa, mikäli chilit maistuu enemmänkin ja ketsupin korvaa +7 luokan chilisoosit. Silti myös kahden ja kolmen kallon annokset olivat herkullisia. Amatöörinä mietin myös sitä, että erilaiset chililajit, sekä erilaiset lisukkeet toimivat hieman eritavoin.

Live and Let Die – jambalayaa asenteella. Kanaa, härkää ja talon omaa chilimakkaraa, sekä piri-pirikastiketta. Mukana oli myös Voodoo Mehua, josta mukaan tuli reippaat sävärit. Tulisuutta kolme kalloa ja piti aika hyvin kutinsa. Eräälle seurueen ruokailijalle tämä oli kolmen haarukan -jambalaya. Kaikki kunnia, että pystyy myöntämään sen, että olihan tulista ja perään reippaasti olutta (myyntimiehet on janoisia – aina).  Texas Chili Sauce Massacre. Oma valinta oli selvä heti listan nähtyä. Ja se miehekäs vuohenjuustosiivu piti lupauksensa. Kyseessä oli pikemminkin kiekko, kuin siivu, sekä päällä naga-hunajahässäkkää. Basilikalla ja aurinkokuivatulla tomaatilla maustettu muusi oli muuten herkullista. Tulisuutta neljän kallon verran, joskin jälkeen päin hieman askarruttu, että olikohan mennyt kallot ristiin vai kävikö juuri niin, että muut lisukkeet leikkasivat tulisuutta? Jokatapauksessa loistava, sekä kyllä – mukavasti lämmittävä setti!

Death Fish, kermaista lohipastaa Chipotlella ja tuoreilla chileillä olisi ollut myös varmasti maistuva, mutta skippasin annoksen oletetun mietona. Kertokaahan joku millaista oli, mikäli naamiota kohden tuli vedettyä. Full Chili Jacket piti ilmeisesti sisällään alkuruokien täytettyjä paprikoita, sekä basilikamuusia. Menisin sanomaan, että oli hyvää oli varmasti. Night of the Chilihead oli toinen tulisista pääruoista, härän ulkofilettä joka näin jälkeen päin olisi ollut oiva valinta. Ilmeisesti potkua oli karvan verran enemmän, kuin listan kanafileessä.

. . .

. . .

. . .

. . .

Ultimate Death Burger

Voin sanoa, että Original -versio on tulinen. Ihan oikeasti tulinen. Mikäli siitä olet selvinnyt, tässä on seuraava haaste, mikäli yllytyshullu -periaatteella mennään. En edes lähde vääntämään siitä, millainen makuelämys on kyseessä, koska kyseessä on enemmänkin henkinen haaste, kuin kulinaristinen makunautinto. Ei siinä, onhan burgerit ihan helvetin hyviä ja näin varmasti on näiden klassikoidenkin kanssa. Homman on nimi on ottaa ukosta tai akasta mittaa. Peräti seitsemän pääkalloa, vastuuvapautus ja tarjolla vain todistetusti UDB:n pikkuveljen kaataneille. Purseri sisältää peräti 90g Naga -sosetta ja hieman alle tämän taitaa olla tämän chilin syönnin maailmanennätys. Nyt on kyseessä on sen verran härkänen setti, että laittaa hiljaiseksi. Pitää kuitenkin muistaa, että sen verran allekirjoittanut on yllytyshullu, että tämä saattaa olla yksi vaihtoehto, kun Hell’s Night 6:66 näkee päivänvaloa. Alla tuntumaa UDB:hen ala Poppa-Makko. Kun tämä kaveri laittaa isoa rastia, on kyseessä ihan oikeasti kovaa kamaa. Jopa DevilChef hiljenee ja katsoo jyrkästi yläviistoon! Näin Poppamiehen Marko sen kiteyttää: “Voi Jeeuksen Saatana!”

Afterburners

Kävi jälleen kerran niin, että pitkän viikonloppurallin jälkeen reippaan tulista herkkua ja pöytäseurua alkaa väsähtämään. Illan apinat irti -tyylinen röpöttely päätetään suosiolla jättää seuraavaan kertaan. Pari sitkeää sissiä maistelee vielä jälkkäriosastoa, joista oma valinta oli Clockwork Orange. Hemmetin hyvää juustokakkua ja raikasta Habaneroa. Potkua oli mukavasti ja makua sitäkin enemmän. Hellfighter ja munkkiosastoa olisi kyllä pitänyt päästä maistamaan, varsinkin tuota Hopeatoffeekuorutusta. Bloodline – vaniljajäätelöä chilikermavaahdolla ja chilimansikkahilloa. Tulisuutta olisi kuulemma voinut olla enemmän, joskaan itse en päässyt herkkua maistamaan. Itse nappasin vielä juustokakulle Aji Roscan, joka oli napakka ja kirpeä. Näitä kun sais muualtakin perskele! Pillillä reippaasti huuleen ja napauttaa mukavasti tuonne kitalakeen – Hell Yeah!

. . .

. . .

Kokonaisuudessaan ainakin meidän kattaus oli erittäin hyvin onnistunut. Jostain olen lueskellut Roosterin palvelua muutoin, mutta ainakaan nyt ei ollut mitään moittimista – päinvastoin. Arvostan suuresti, kun joku viitsii ylläpitää nestesapainoani ja käväisee pöydässä useamman kerran kattauksen ajan. Safka oli erinomaista, sopivan tulista ja ainakin itse sain juurikin sitä, mitä hain. Oman viehätyksen settiin tuo juurikin se, ettei vastaavaa listaa tulisuudeltaan ole usein tarjolla. Idea on loistava ja toivottavasti näemme vielä monta kattausta lisää! Kauhukeittiö kiittää!

Tulista pizzaa Napolissa

Posted in X-Files avainsanoilla , , , , on syyskuu 7, 2010 by devilchef

Habanero Pizza – Toro Vesuvio

Pari kertaa tullut nyt lounastettua Tampereella Pizzeria Napolissa, enkä toistaiseksi ole uskaltanut normilistalta tilata, kuin Habanero Pizzaa. Ensinnäkin runsas 100 pizzan lista on jo pelkkää ilotulitusta lukea – kun vielä olisi joskus aikaa käydä lista myös syömällä läpi. En voinut vastustaa kiusausta tuon Habaneron kanssa ja pakkohan sitä oli tilata toistamiseen. Päältä löytyy härkää, kaktussuikalaite, ananasta ja itse habaneron puolikkaita eli 3-4 kokonaista. Ja kylllähän lätyssä potkua on. Lisäksi kastikkeeksi on päässyt luikertelemaan itse Texas Pete, joskaan ei itsessään mikään kovin tulinen ole. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta viimeisellä kerralla lätty oli vetinen. Ilmesesti ihan ok mesta – pitää käydä uudelleen testailemassa listan muita ehdokkaita. Kai sitä pitää itsellekin ostaa oikea pitsauuni, kun ei sellaista vielä ole. Tästä voisi aloittaa…

Death Burger

Posted in Burgereita, X-Files avainsanoilla , , , , , , , , , on syyskuu 3, 2010 by devilchef

Helvetin tulinen burgeri

Aiemmin tänä keväänä sain ainutlaatuisen tilaisuuden osallistua Tampereella Roosterin ja Poppamiehen järjestämään tulisten ruokien kattaukseen, Hell´s Nightiin, jonka yksi kulmakivi on Death Burger. Viattoman näköinen purseri, josta aistit rouhean raikkaan salaatin, suussa sulavan pekonin, sekä herkullisen pihvin salsakastikkeineen. Todellisuudessa tämä veijari on Suomen tulisin ravintola-annos. Koko annoksen alle 30 minuutissa syönyt palkitaan Death Burger -paidalla, sekä nimi kaiverretaan Hall Of Fame tauluun todistukseksi suomalaisesta sisusta, urhoollisesta, sekä hulluudesta. Huomioi, että suorituksen aikana ei tarjoilla maitotuotteita tulisuuden lieventämiseksi. Lupasin syödä burgerin vuoden 2011 puolella, mutta eihän Vorssalaisia paljoa tarvitse yllyttää. Koitokseen lähdettiin aurinkoisena iltapäivänä 1.7.2010.

Sotasuunnitelma oli valmis. Huhujen mukaan suurin osa syöntiyrityksistä on kaatunut ranskalaisiin, jotka potkivat ja lisäävät tulisuuttaa, mikäli ne popsitaan itse burgerin jälkeen. Pelimiesten elkein aloitimme ranuista. Helvetin hyvistä ranuista. Sitä vain naureskeltiin, notta onhan tämä vielä hyvää ja näin se oli. Ranut ääntä kohden ja sitten ottamaan miehestä ja naisesta mittaa – neljä DB:tä kiitos!

Ilmehän sen kertoo – hieman arveluttavaa. “Ei se voi nyt niin tulinen olla…”. Mainittakoon vielä, että DB:n saa tilattua myös kasvisversiona ja burgeri on myös Roosterin normaalilistalla.  Isoon nälkään setin voit tilata myös tuplana. Arvoitukseksi jäi, onko Duoble DB kahden paidan veto – tuskin, koska ei taida tuo pihvi itsessään olla se tulisin osuus tästä kaverista.

Jahas – ranut onnellisesti takana (edelleen helvetin hyvät ranut) ja sitten itse pääruoan kimppuun. Ensiksi DB kahteen osaan. Reipas pala haarukkaan “Hmmm… pekonia…” Ensipuraisu – potkaisee. Potkaisee uudelleen – nousee edelleen. Vielä vaan nousee. On se tulinen – pakko myöntää.

Hikea puskee koko tiimille. Rauhallinen, herkkä kynttiläillallinen on kaukana, kun DB alkaa ottamaan otetta haastajistaan. Muistan joskus yläasteajoilta, kun hoilasimme Klamydin biisiä, jossa kertsi menee tyyliin “Naama puutuu”. Nyt se puutui tosissaan. Puhuminen menee sössötyksen puolella, vettä menee litratolkulla ja herkullinen pieni purserin perkule muuttaa raavaat miehet tuskaisiksi pikkuleideiksi.


* * *

The Hall Of Fame

* * *

1.7 means 6:66

* * *

The Death Burger t-shirt

Burgerin syömisestä oli allekirjoittaneella nautinto kaukana – suoritus hetkellä. Burgeri selätettiin täysin asenteella. Muista vielä keväisen Hells Nightin pohdintoja “Ensin ranut ja sitten vaan painaa menemään – se polttaa ekalla puraisulla – sitten vaan painaa eteenpäin” DB ilman maitoa hieman alle 20 min – Job done. Oli aika puhista – tuskaa. On se tulinen. Se on oikeasti tulinen. Huhujen mukaan Death Burger sisältää Poppamiehen Manala ja Ahjo -kastikkeita. Viimeisessä Hell´s Nightissä oli tarjolla uudistettu resepti, jossa maistuu enemmän tuore chili. Hyvä näin, koska varsinkin tulisimmissa kastikkeissa chiliuutteen maku/haju puskee läpi, peittäen itse chilien maut. Mennään syömään, mikäli haastajia löytyy. Sitä ennen kannattaa kokeilla hieman omia rajoja Poppa-Markon “varjo DB:llä”

Copycat Death Burger by Poppa-Marko

Urheutta ja taisteluhenkeä Helvetinköökin röpöttelijät hakevat täältä:

Iron Maiden: Dance Of Death

Hell´s Night II @ Jack the Rooster

Posted in X-Files on toukokuu 2, 2010 by devilchef

Poppamiehet rockkaa Roosterissa

Hell´s Night on Jack the Roosterin ja Poppamiesten yhteistyössä suunnittelema tulisten ja maukkauden ruokien iltama, joka järjestetään neljästi vuodessa. Kattauksia järjestetään Hell´s Night -iltoina 3 kappaletta ja jo nyt osa tulevan setin kattauksista on loppuunvarattu.

Ruokalistalle mahtuu annoksia lempeän tulisista alkupaloista aina HC -tulisiin pääruokiin, eikä juoma- ja jälkiruokaosastoltakaan puutu potkua! Menun tulisuusluokat on merkitty pirumerkinnöin, joista saa hieman ennakkoa annoksen tulisuudesta. Tosin, kokemattomalle chilipäälle eri chilit eri ympäristöissä potki eritavoin – tai siltä ainakin allekirjoittaneesta tuntui.

Devilchefin testiin alkuruokaosiosta pääsi Bed of Snails, mozzarellajuustolla gratinoituja etanoita pirteässä valkosipuli-chilivoissa patongin kera. Tulisuusluokka yksi piru, jolla oli hyvä lähteä alkuun. Annos oli juuri hieman tulinen, ei pahemmin potkinut, antoi hieman esimakua tulevasta ja sopi erinomaisesti lämppäriksi.

Pääruoaksi valikoitui Jamaikan possua. Jerk -mausteseoksella marinoitua porsaan sisäfilettä, tuliset savulohkoperunat ja valkosipuli-jalapenodippi. Tulisuusluokka kaksi pirua eli sopi erittäin hyvin myös tulisuutta karttaville.

Jälkiruoaksi nappasin sitten pirtelön. Mansikka-bourbon-habaneropirtelön. Pillistä kunnon imut ja habanero iskee. Nimensä mukaisesti. Liekö sitten eri lajikkeen chili, eri ympäristössä, mutta kahden pirun pirtelössä oli kyllä potkua. Voin vain kuvitella makunautinnot, kun piruja lisätään. Hiki nousi pintaan lasin tyhjetessä.

Death Burger

Listan tulisin annos, joka on ilmeisimmin myös koko Suomen tulisin ravintola-annos. Viisi pirulaista on tälle Burgerien Pyövelille täysin ansaittu.  Mikäli onnistut syömään koko annoksen puolessa tunnissa ILMAN MAITOTUOTTEITA, palkitaan urhoollisuus Death Burger paidalla, sekä nimi Hall Of Fameen. Paitoja ei saa edes rahalla, vaan se on todistus kovasta chilipäästä, urhoollisuudesta, sekä varmasti myös lievästä hulluudesta. Ensimmäisen kattauksen aikana Death Burgereita taidettiin tilata 7 kpl ja ainakin 3 näistä päätyi listalle – onnittelut! Allekirjoittaja uhosi syövänsä burgerin kun Hell´s Night pääsee lempiluvuilleni 6:66. Tässä on siis vielä hetki aikaa treenailla ja asiaan kuuluvat kastikkeet on jo tilattu. Tarkemmin pääset tutustumaan Hell´s Nightin listaan täältä!

Chef Poppa-Makko

. . .

Bed Of Snails

. . .

Jamaican Pork

. . .

Shake it baby, shake it HOT!

. . .

Ensinnäkin paikkana Jack The Rooster on erilainen, johon allekirjoittanut on tottunut. Kävi vain mielessä, notta millainen meno täällä on livebändin kera. Ensi kesän aikana normaali ruokalista pääsee testiin, jolta löytyy mm. Master Of Nuggets, Pie Pie My Darling, Chicken Hostile ja Pork At The Moon. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Sen verran rakastuin viikonlopun aikana Tampereeseen, että nyt on muutto edessä. EXIT: Hellsinki, ENTER: Mansester!

Party in the Stomach

Posted in X-Files avainsanoilla on heinäkuu 29, 2009 by devilchef

Pitää kokeilla ensi kerralla, notta onko tässä jotain perää. Spotify:sta löytyy tästä blues -versio. Jim Breur – 4 devilii.

4devilii

PGSM 09 – pallogrillauksen SM @ HELLsinki 6.6.2009 Rautatientori

Posted in X-Files avainsanoilla , on kesäkuu 7, 2009 by devilchef

1Pallogrillauksen SM -kisat järjestettiin HELLsingin Rautatientorilla jo seitsemättä kertaa. Kisasää oli kaunis, kuin morsian ja ilmassa oli suurta urheilutapahtuman tuntua. Täytyy sanoa, että paikalle olisi löytänyt pelkästään grillituoksujen perusteella.

***

2

Hiillostavan kisan alkukajahdus. Finaali käydään yksieräisenä taistoja, jossa kaikki osallistujat kisaavat samanaikaisesti. Kauhukeittiö ei ole vielä saanut tarkkaa sääntökirjaa haltuunsa, mutta kaiketi kisan säännöt menevät seuraavasti: Grillit sytetään samanaikaisesti, jonka jälkeen kilpailijalla on 50 min aikaa valmistella hiillos, käytettävät tarveaineet, suoriutua itse kisasuoritteesta tuomareiden, juontajien ja yleisön hiillostamana. Samoissa aikamääreissä tulee myös loihtia muita näyttävämpi esillepano. Mikäli kilpailija ei pysy aikamääreissä tästä sakotetaan pisteitä, kun lopputuloksia arvioidaan. Arviointikriteereinä on mm. tyyli ja tekniikka, ulkonäkö, maku ja rakenne. Paras kaikesta on kuitenkin omaperäisyys ja grilliys. En tiedä kuinka paljon poitseja tulee fiiliksestä ja asenteesta, koska siitähän tässä loppujen lopuksi on kyse!

***

4

Kilpailijoiden härvätessä taisteluareenalla poikkesimme testaamaan tarjolla olevia mättöjä. Kuudella eurolla oli tarjolla “herkkulautanen” ja juoma. Röstiperunaa, grillattua broilerin rintafilettä, pari erilaista makkaraa, hedelmäsalsaa ja yyberyli grillattua pihviä (en edes pysty sanomaan mitä, enkä muista mitä lapuissa luki). Päihittää varmasti monet muut festarisafkat, eikä hintakaan ollut paha. Bonarina tuli vielä kokinhattu eli kerrassaan mainiota.

***

Kisan voitti toistamiseen Marko Alander,  joka kilpaili numerolla 20. Joku heittikin läppää jossakin vaiheessa, että taitaa tämänkin vuoden kisat olla kahden herran kaksintaisto ja muut vain hengailevat mukana. Täytyy tunnustaa, että kyllä oli herkullisen hyvää mättöä ja hyvää fiilistä. Tyhjiä paikkoja finaalissa oli peräti 3 grilliä, joten oiskohan mukaan päässyt mustana hevosena? Itsellä meni suoraan sanoen pupu pöksyyn keväällä. Mikäli Kauhukeittiölle ilmaantuu tämän kesän aikana vankka kannatusjoukko koitetaan päästä ensi vuonna aidan toiselle puolelle. Tapahtumana PGSM oli itselle mieleinen. Grillauksen ympärille rakennettu koko perheen setti. Grillausta, safkaa ja myös silmänruokaa. Hyvää fiilistä ennen kaikkea. Tässä vielä muutamia otoksia ja päivän antimia. Tämän lähemmäksi VIP -osasto ei kuitenkaan tällä kertaa päässyt…

***

5

***

6

***

7

***

8

***

11

***

Viralliset tuloset löydät täältä. Vielä kerran onnittelut voittajille ja hatunnosto kaikille kanssakisaajille. Tästä on hyvä jatkaa kesän grillauskautta ja aloittaa valmistautuminen ensi vuoden tapahtumaan. Tiedä vaikka pääsisi puskista haastamaan. Kauhukeittöä kiittää ja kuittaa – over and out!

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 39 muun seuraajan joukkoon