Habanero Pizza – Toro Vesuvio

Pari kertaa tullut nyt lounastettua Tampereella Pizzeria Napolissa, enkä toistaiseksi ole uskaltanut normilistalta tilata, kuin Habanero Pizzaa. Ensinnäkin runsas 100 pizzan lista on jo pelkkää ilotulitusta lukea – kun vielä olisi joskus aikaa käydä lista myös syömällä läpi. En voinut vastustaa kiusausta tuon Habaneron kanssa ja pakkohan sitä oli tilata toistamiseen. Päältä löytyy härkää, kaktussuikalaite, ananasta ja itse habaneron puolikkaita eli 3-4 kokonaista. Ja kylllähän lätyssä potkua on. Lisäksi kastikkeeksi on päässyt luikertelemaan itse Texas Pete, joskaan ei itsessään mikään kovin tulinen ole. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta viimeisellä kerralla lätty oli vetinen. Ilmesesti ihan ok mesta – pitää käydä uudelleen testailemassa listan muita ehdokkaita. Kai sitä pitää itsellekin ostaa oikea pitsauuni, kun ei sellaista vielä ole. Tästä voisi aloittaa…

Helvetin tulinen burgeri

Aiemmin tänä keväänä sain ainutlaatuisen tilaisuuden osallistua Tampereella Roosterin ja Poppamiehen järjestämään tulisten ruokien kattaukseen, Hell´s Nightiin, jonka yksi kulmakivi on Death Burger. Viattoman näköinen purseri, josta aistit rouhean raikkaan salaatin, suussa sulavan pekonin, sekä herkullisen pihvin salsakastikkeineen. Todellisuudessa tämä veijari on Suomen tulisin ravintola-annos. Koko annoksen alle 30 minuutissa syönyt palkitaan Death Burger -paidalla, sekä nimi kaiverretaan Hall Of Fame tauluun todistukseksi suomalaisesta sisusta, urhoollisesta, sekä hulluudesta. Huomioi, että suorituksen aikana ei tarjoilla maitotuotteita tulisuuden lieventämiseksi. Lupasin syödä burgerin vuoden 2011 puolella, mutta eihän Vorssalaisia paljoa tarvitse yllyttää. Koitokseen lähdettiin aurinkoisena iltapäivänä 1.7.2010.

Sotasuunnitelma oli valmis. Huhujen mukaan suurin osa syöntiyrityksistä on kaatunut ranskalaisiin, jotka potkivat ja lisäävät tulisuuttaa, mikäli ne popsitaan itse burgerin jälkeen. Pelimiesten elkein aloitimme ranuista. Helvetin hyvistä ranuista. Sitä vain naureskeltiin, notta onhan tämä vielä hyvää ja näin se oli. Ranut ääntä kohden ja sitten ottamaan miehestä ja naisesta mittaa – neljä DB:tä kiitos!

Ilmehän sen kertoo – hieman arveluttavaa. “Ei se voi nyt niin tulinen olla…”. Mainittakoon vielä, että DB:n saa tilattua myös kasvisversiona ja burgeri on myös Roosterin normaalilistalla.  Isoon nälkään setin voit tilata myös tuplana. Arvoitukseksi jäi, onko Duoble DB kahden paidan veto – tuskin, koska ei taida tuo pihvi itsessään olla se tulisin osuus tästä kaverista.

Jahas – ranut onnellisesti takana (edelleen helvetin hyvät ranut) ja sitten itse pääruoan kimppuun. Ensiksi DB kahteen osaan. Reipas pala haarukkaan “Hmmm… pekonia…” Ensipuraisu – potkaisee. Potkaisee uudelleen – nousee edelleen. Vielä vaan nousee. On se tulinen – pakko myöntää.

Hikea puskee koko tiimille. Rauhallinen, herkkä kynttiläillallinen on kaukana, kun DB alkaa ottamaan otetta haastajistaan. Muistan joskus yläasteajoilta, kun hoilasimme Klamydin biisiä, jossa kertsi menee tyyliin “Naama puutuu”. Nyt se puutui tosissaan. Puhuminen menee sössötyksen puolella, vettä menee litratolkulla ja herkullinen pieni purserin perkule muuttaa raavaat miehet tuskaisiksi pikkuleideiksi.

* * *

The Hall Of Fame

* * *

1.7 means 6:66

* * *

The Death Burger t-shirt

Burgerin syömisestä oli allekirjoittaneella nautinto kaukana – suoritus hetkellä. Burgeri selätettiin täysin asenteella. Muista vielä keväisen Hells Nightin pohdintoja “Ensin ranut ja sitten vaan painaa menemään – se polttaa ekalla puraisulla – sitten vaan painaa eteenpäin” DB ilman maitoa hieman alle 20 min – Job done. Oli aika puhista – tuskaa. On se tulinen. Se on oikeasti tulinen. Huhujen mukaan Death Burger sisältää Poppamiehen Manala ja Ahjo -kastikkeita. Viimeisessä Hell´s Nightissä oli tarjolla uudistettu resepti, jossa maistuu enemmän tuore chili. Hyvä näin, koska varsinkin tulisimmissa kastikkeissa chiliuutteen maku/haju puskee läpi, peittäen itse chilien maut. Mennään syömään, mikäli haastajia löytyy. Sitä ennen kannattaa kokeilla hieman omia rajoja Poppa-Markon “varjo DB:llä”

Copycat Death Burger by Poppa-Marko

• fättii burgeripihvii ja pullat omaan makuun
• 2 rkl Poppamiehen Ahjo -kastiketta
• 2 Habaneroa
• 2 rkl Poppamiehen Savunaga -kastiketta
• 2 rkl Poppahiemen chilimurskaa
• EI MAITOTUOTTEITA – SYÖ ALLE 30 MIN.
• Oikea Death Burger potkaisee hieman pahemmin…

Urheutta ja taisteluhenkeä Helvetinköökin röpöttelijät hakevat täältä:

Iron Maiden: Dance Of Death

Hapotettua kossua

• 1l Koskenkorvaa
• Soda Stream -limsakone
• 1 lime

Olin muuten aika kateellinen muutamalle kaverille 80 -luvun lopussa heidän limsakoneista. Coca Cola -pulloihin vaan vettä, johonkin ihme härveliin kiinni ja lopuksi pumppupullosta esanssia mukaan – limpsaa kotona! En ainakaan itse törmännyt näihin pahemmin tässä välissä, kunnes näin yhden Facebook -keskustelupohdinnan, miten kossun hapotus onnistuisi. Pitihän se sitten testata eli soitto hovihankkijalle ja vastoin kaikki odotuksia Helvetinköökistä löytyy hapotuskone, Sodastreamin juppiversio. Pieniä ennakkoluuloja on aikaisemmin ollut ko. härveliä kohtaan, mutta ei enää. Kukapa ei ole joskus pitänyt kemuja ja kaapit on täynnä blandista. Pieneen tilaan menevät esanssit ja pöydällä tyylikkäänä nököttävä hapotushärveli on kaikkea muuta. Jos aikaisemmin ostit pullon tonicia, ginger alea, vissyä yms piti ne yleensä käyttää suht nopeasti avaamisen jälkeen. Nyt teet samat setit hanavedestä. Varsinkin ginger ale – juottoviski limellä on yksi parhaista. Cola nyt ei ole lähelläkään alkuperäistä sihijuomaa, mutta uppoaa pahemman puutteessa. Kokonaisuudessa loistava vehe!

Takaisin siihen kossuun. Kaada hapotuspulloon kossua. Pullo kiinni koneeseen ja hapota. Kaada lasiin kuplivan sihisevää kossua ja koristele limen viipaleella. Maistuu – kossulle. Tosin happojen kera uppoaa normaalia sutjakammin. Puristin puolessa välissä lasiin loput limen mehut ja rock & roll! Aika tiukkaa settiä, mutta toimii. Veteen verrattuna hapotus kesti hieman kauemmin, mutta kyllä se kossu viimein saatin kuplimaan, Pitää muuten mainita yksi tämän viikon uusi drinkkiuutuus (ainakin itselle) kossu lämpimään veteen (4cl kossua) – skeptikoiden kannattaa kokeille. Toimii.

Poppamiehet rockkaa Roosterissa

Hell´s Night on Jack the Roosterin ja Poppamiesten yhteistyössä suunnittelema tulisten ja maukkauden ruokien iltama, joka järjestetään neljästi vuodessa. Kattauksia järjestetään Hell´s Night -iltoina 3 kappaletta ja jo nyt osa tulevan setin kattauksista on loppuunvarattu.

Ruokalistalle mahtuu annoksia lempeän tulisista alkupaloista aina HC -tulisiin pääruokiin, eikä juoma- ja jälkiruokaosastoltakaan puutu potkua! Menun tulisuusluokat on merkitty pirumerkinnöin, joista saa hieman ennakkoa annoksen tulisuudesta. Tosin, kokemattomalle chilipäälle eri chilit eri ympäristöissä potki eritavoin – tai siltä ainakin allekirjoittaneesta tuntui.

Devilchefin testiin alkuruokaosiosta pääsi Bed of Snails, mozzarellajuustolla gratinoituja etanoita pirteässä valkosipuli-chilivoissa patongin kera. Tulisuusluokka yksi piru, jolla oli hyvä lähteä alkuun. Annos oli juuri hieman tulinen, ei pahemmin potkinut, antoi hieman esimakua tulevasta ja sopi erinomaisesti lämppäriksi.

Pääruoaksi valikoitui Jamaikan possua. Jerk -mausteseoksella marinoitua porsaan sisäfilettä, tuliset savulohkoperunat ja valkosipuli-jalapenodippi. Tulisuusluokka kaksi pirua eli sopi erittäin hyvin myös tulisuutta karttaville.

Jälkiruoaksi nappasin sitten pirtelön. Mansikka-bourbon-habaneropirtelön. Pillistä kunnon imut ja habanero iskee. Nimensä mukaisesti. Liekö sitten eri lajikkeen chili, eri ympäristössä, mutta kahden pirun pirtelössä oli kyllä potkua. Voin vain kuvitella makunautinnot, kun piruja lisätään. Hiki nousi pintaan lasin tyhjetessä.

Death Burger

Listan tulisin annos, joka on ilmeisimmin myös koko Suomen tulisin ravintola-annos. Viisi pirulaista on tälle Burgerien Pyövelille täysin ansaittu.  Mikäli onnistut syömään koko annoksen puolessa tunnissa ILMAN MAITOTUOTTEITA, palkitaan urhoollisuus Death Burger paidalla, sekä nimi Hall Of Fameen. Paitoja ei saa edes rahalla, vaan se on todistus kovasta chilipäästä, urhoollisuudesta, sekä varmasti myös lievästä hulluudesta. Ensimmäisen kattauksen aikana Death Burgereita taidettiin tilata 7 kpl ja ainakin 3 näistä päätyi listalle – onnittelut! Allekirjoittaja uhosi syövänsä burgerin kun Hell´s Night pääsee lempiluvuilleni 6:66. Tässä on siis vielä hetki aikaa treenailla ja asiaan kuuluvat kastikkeet on jo tilattu. Tarkemmin pääset tutustumaan Hell´s Nightin listaan täältä!

Chef Poppa-Makko

. . .

Bed Of Snails

. . .

Jamaican Pork

. . .

Shake it baby, shake it HOT!

. . .

Ensinnäkin paikkana Jack The Rooster on erilainen, johon allekirjoittanut on tottunut. Kävi vain mielessä, notta millainen meno täällä on livebändin kera. Ensi kesän aikana normaali ruokalista pääsee testiin, jolta löytyy mm. Master Of Nuggets, Pie Pie My Darling, Chicken Hostile ja Pork At The Moon. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Sen verran rakastuin viikonlopun aikana Tampereeseen, että nyt on muutto edessä. EXIT: Hellsinki, ENTER: Mansester!

***

Hiillostavan kisan alkukajahdus. Finaali käydään yksieräisenä taistoja, jossa kaikki osallistujat kisaavat samanaikaisesti. Kauhukeittiö ei ole vielä saanut tarkkaa sääntökirjaa haltuunsa, mutta kaiketi kisan säännöt menevät seuraavasti: Grillit sytetään samanaikaisesti, jonka jälkeen kilpailijalla on 50 min aikaa valmistella hiillos, käytettävät tarveaineet, suoriutua itse kisasuoritteesta tuomareiden, juontajien ja yleisön hiillostamana. Samoissa aikamääreissä tulee myös loihtia muita näyttävämpi esillepano. Mikäli kilpailija ei pysy aikamääreissä tästä sakotetaan pisteitä, kun lopputuloksia arvioidaan. Arviointikriteereinä on mm. tyyli ja tekniikka, ulkonäkö, maku ja rakenne. Paras kaikesta on kuitenkin omaperäisyys ja grilliys. En tiedä kuinka paljon poitseja tulee fiiliksestä ja asenteesta, koska siitähän tässä loppujen lopuksi on kyse!

***

Kilpailijoiden härvätessä taisteluareenalla poikkesimme testaamaan tarjolla olevia mättöjä. Kuudella eurolla oli tarjolla “herkkulautanen” ja juoma. Röstiperunaa, grillattua broilerin rintafilettä, pari erilaista makkaraa, hedelmäsalsaa ja yyberyli grillattua pihviä (en edes pysty sanomaan mitä, enkä muista mitä lapuissa luki). Päihittää varmasti monet muut festarisafkat, eikä hintakaan ollut paha. Bonarina tuli vielä kokinhattu eli kerrassaan mainiota.

***

Kisan voitti toistamiseen Marko Alander,  joka kilpaili numerolla 20. Joku heittikin läppää jossakin vaiheessa, että taitaa tämänkin vuoden kisat olla kahden herran kaksintaisto ja muut vain hengailevat mukana. Täytyy tunnustaa, että kyllä oli herkullisen hyvää mättöä ja hyvää fiilistä. Tyhjiä paikkoja finaalissa oli peräti 3 grilliä, joten oiskohan mukaan päässyt mustana hevosena? Itsellä meni suoraan sanoen pupu pöksyyn keväällä. Mikäli Kauhukeittiölle ilmaantuu tämän kesän aikana vankka kannatusjoukko koitetaan päästä ensi vuonna aidan toiselle puolelle. Tapahtumana PGSM oli itselle mieleinen. Grillauksen ympärille rakennettu koko perheen setti. Grillausta, safkaa ja myös silmänruokaa. Hyvää fiilistä ennen kaikkea. Tässä vielä muutamia otoksia ja päivän antimia. Tämän lähemmäksi VIP -osasto ei kuitenkaan tällä kertaa päässyt…

***

***

***

***

***

***

Viralliset tuloset löydät täältä. Vielä kerran onnittelut voittajille ja hatunnosto kaikille kanssakisaajille. Tästä on hyvä jatkaa kesän grillauskautta ja aloittaa valmistautuminen ensi vuoden tapahtumaan. Tiedä vaikka pääsisi puskista haastamaan. Kauhukeittöä kiittää ja kuittaa – over and out!

“Jos se savuaa, siitä tulee hyvää”

Vaikkakin hiilillä savustaminen onnistuu helposti ja savua muodostuu naapureille asti, kaipaa myös parila lisää soundia. Hankin kaasugrilliin tuollaisen pienen savustushässäkän ja pellettejä (mm. Hickory & Jack Daniels). Ensimmäiset testit kaasugrillissä ei oikein onnistunut, mutta muutaman testioluen jälkeen saatiin purkista rehvakkaat savut.

Ehdin jo manaamaan koko systeemin ja ostamaan pihalle myös Weberin, kunnes keksin rautasahalle töitä. Sahailin keskimmäisen polttimon päällä olevaan valurautaritilään paikan pikku savukaverille. Näin ollen purkki istuu suoraan lämmönjakolevyn päällä ja on lähempänä liekkiä, jolloin savun muodostus alkaa huomattavasti nopeammin. Pitää vielä testailla, joska nappaa levyn kokonaan pois ja laittaa purkin suoraan polttimon päälle. Tosin nyt ennen savun muodostusta pääseen aloittamaan esim. kasvisten grillaamisen ennen lihaan siirtymistä.

Tänään testiin pääsi Jack Daniels -savussa pariloitua härkää. Mausteena mustapippuri ja suola. JD antaa lihaan kyllä erikoisen hyvän soundin. Tästä tuli vakiovieras Kauhukeittiöön.

Weber MasterTouch

Viime talvi tuli haaveiltua grillaamisen viemisestä uudelle tasolle. Monet ovat sitä mieltä, että hiilillä grillaaminen on sitä ainoaa oikeaa grillaamista. Soundit, rapeus ja fiilis puhuvat myös puolestaan. Reippaasti savua ja juuri sitä “tulella leikkimistä”. Kun tähän päälle luodaan mielikuvia toinen toistaan herkullisemmista resepteistä – isi haluaa tuon.

Olin aluksi ostamassa takapihan Lantikka parilagrillin rinnalle täysveristä Weber Performeria. Olin jo tehnyt ostopäätöksen, mutta rautakaupan “myyjät” onnistuivat ryssimään koko oston. Olisin toivonut pientä haastamista ja kaupankäyntiä, mutta kun ei kiinnosta – ei kauppoja. Kiertelin muutamia rautakauppoja, kunnes vihdoin päädyin ostamaan samaisen version ilman pöytää. Pienen väännön jälkeen matkasin himaan esittelymalli takakontissa miettien vaimolle perusteluita uudelle lelulle.

Hieman grillistä:

• grillausala 57 cm
• lämpömittari kuvussa
• grillausritilässä saranat kummalakin puolella
• helppo puhdistusmekanismi
• lisää: Weber

Grillausritilä on reipas 57cm halkaisijaltaan ja saranoitu molemmilta puolilta brikettien lisäämistä varten. Mukana on lisäksi brikettitelineet, jotka helpottavat epäsuoraa grillausta. Puhdistusjärjestelmä toimii ihan ok ja tuhkat saa vaivatta ja siististi suoraan alapuolella olevaan kuppiin hieman vänkäämällä vipua edestakaisin. Samamaisella vivulla voidaan myös hallita grillin ilmansaantia. Pohjan venttiilien lisäksi sellaiset löytyvät myös kannesta. Lisäksi kannessa on irroitettava lämpömittari (helpottaa kummasti grillaamista). Ostin lisäksi piippusytyttimen joten briketit saadaan fiilikseen ilman sytysnesteitä.

Hidasta hommaa, mutta palkitsee. Hieman riippuu mitä laittaa, mutta kyllä on safkoissa soundi kohdillaan. Myöskin savustuslastujen tai -pellettien käyttö on sujuvampaa tiiviin kannen avulla. Tämä kesä meneekin sitten opetellessa oikeita barbecue -salaisuuksia ja reseptien metsästyksessä.