Kauhukeittiö

Reippaan viikon verran kestäneen työkomennuksen aikana allekirjoittanut on etsiskellyt rouheita pihvejä Lappeenrannan maastosta. Ensinnäkin – näin lähellä rajaa ei sitten ennen olla oltu. Toisekseen – mihin hemmettiin sitä sitten menis? Onneksi iPhone ja Android -alustoille löytyy loistava sovellus nimeltään Eat.fi! Ensinnäkin – sovellus paikantaa isäntäväen kartalle ja näytää lähistöllä olevia ravintoloita, sekä juottoloita. Mikä parasta, palvelusta löytyy lisäksi käyttäjien arvosteluita, jolloin pystyt hieman haarukoimaan minne lähdet skruudaamaan. Ongelmana on vain arvosteluiden niukkuus. Koska kuntokuurissani oli menossa palautumisjakso, valikoitui kohteiksi hotellin lähistöltä löytyvät Olé, Tassos ja Wanha Makasiini.

. . .

Ravintola Olé

Olin jo hieman ennakkoon tutkaillut netistä raflan sivuja, sekä muita arvosteluita (no eipä montaa kylläkään löytynyt). Muutama kollega lisäksi kehui paikan grillipihvia, joten lets testataan!

Paikka on ihan mukavan oloinen, ripauksen espanjalaistyylinen ravintola Lappeenrannan keskustan liepeillä. Ensikosketus oli mukava – ei ruuhkaa, joten sopivaan nurkkaan lymyilemään. Tosin eikös se sanonta mennyt, että älä mene tyhjään ravintolaan? Grillipihviä mediumina, paholaisen hillolla – kiitos. Ruokajuomaksi tummaa olusta, sekä punkkua ja odottelemaan, josko ennakkoon kehuttu pihveröinen lunastaisi ennakko-odotukset. Nooh – eipä tuo esteettisesti mikään hitti ollut. Jokseenkin tuli sellainen fiilis, että mieluummin sitten kunnolla tavaraa lautaselle, viis miltä näyttää. Taisi se Sikke Sumarikin sanoa, että se maku kuitenkin ratkaiseen – no maistetaan. Sen verran monta pihviä on tullut vedettyä, sekä itsekkin tullut paistettua, että jonkinlainen odotusarvo pitää pihville olla. Ja niin oli. Valitettavasti tällä kertaa ne ei tosin kohdanneet ja pihvi pääseekin vain tyydyttävälle tasolle. Pihvi oli vetinen ja mauton. Kypsyys ihan ok, mutta eipä oikein mitään muuta sanottavaa. Olikohan kunnolla parilaa edes nähnyt tai oliko edes tuoretta laisinkaan. Paholaisen hillo hieman pelasti tilannetta ja olikin erittäin hyvää. Paikka toimii varmasti lounasravintolana mainiosti, mutta pihviä en siellä toistamiseen uskaltaisi tilata. Henkilökunta oli asiallista ja kävipä jopa muutaman kerran tarkistamassa allekirjoittaneen nestetasapainoa kunnossa – kiitos tästä.

. . .

Ravintola Tassos

Odotukset korkealla marssin seuraavaksi Valtakadulla sijaisevaan kreikkalaistyyppiseen ravintola Tassokseen. Ennakkotiedot Eat.fi:stä, sekä muutamalta kollegalta. Josko täältä löytyy kunnon pihviä? Ainakin ensituntuma mestaan on odottava. Paikka miellyttävän oloinen ja vastaanotto on ystävällinen. Kynttilät pöytään ja sitä tummaa olusta kiitos. Listalta valikoituu, kuin ennakoituna grillipihvi mediumina. Tarjolla on myös ihan napakka salaattipöytä, josta löytyy myös hyvää fetaa, oliiveja ja sipulia, sekä tuoretta leipää. Ihan toimivaa ajan tappamista. Pihvi tulee nopeasti ja kaikki ok. Makua on reippaasti, ehkäpä suola & mustapippuri olisi riittänyt, mutta päällä on jokin mausteseos – oisko se nyt sitten jotain kreikkalaistyyppistä (perinteinen toimii kuitenkin paremmin). Hyvää ja maistuvaa, joskin eniten ihmetyttää pihvin paksuus. Tämä oli lähempänä leikettä tai nuijittua lehtipihviä, kuin grillipihviä, johon allekirjoittanut on tottunut. Paprikadippi ja fetakuorutettu tomaatti toimii hyvin, mutta siihen tämä kokemus sitten jäikin. Alun mukavan vastaaoton jälkeen henkilökuntaa ei sitten kiinnostanutkaan lainkaan. Se on vain näin, että nestehukka ajaa ketutukseen ja sitä onkin sitten hankala korjata. Jep – pihvit naamarissa ja sitten venttaillaan, josko jotain kiinnostaa edes lasku tuoda anelematta. Skippaan peräruoat ja otan laskun. Hyvää safkaa, kiitos – mutta kaiken hyvän fiiliksen romuttaa välinpitämätön palvelu. Nyt on sitte Tassoskin nähty!

. . .

Wanha Makasiini

Semihypetystä löytyy verkosta jonkin verran, joten pakkohan tämä oli käydä testaamassa. Ensivaikutelmana tästä paikasta huokuu tunnelmallisuus. Paikka on juuri sellainen, jossa allekirjoittaneelta katoaa ajantaju, sekä järkiperäinen ajattelu – tunteella mennään ja se normaalisti tietää mukavaa loppulaskua.

Pöytään päästyämme kynttilät liekille ja herkkää tunnelmaa vanhoille ruttunaamoille kera tumman oluen. Mestassa oli menossa pihviviikot ja tarjolla oli myös listalta poikkeavia annoksia, kuten hevosta yms. mukavaa. Itse nappasin annokseksi juurikin hieman järeämmän setin, joka piti sisällään myös grillipihvin. Lisäksi mukana oli kanaa ja possua vartaassa. Kotvan kuluttua annokset pöytään ja rock & roll! Tällä kertaa pihvi ensinnäkin näytti siltä, mitä grillipihvin (härän ulkofile) pitääkin näyttää. Pinta on reippaan ruskea – rapea ja mehukas. Mausteena suolaa ja mustapippuria. Kypsyysaste juurikin haluttu, eikä varmastikaan ollut mikään vaikea paistaa – eihän? No miltä sitten maistuu? Helvetin hyvältä! Nyt alkoi pihvi nousemaan sille asetettuihin odotusarvoihin. Maustevoi oli erillään dipin omaisesti, jolloin sen määrää pystyi itse tuunaamaan. Sipulirenkaat taisi olla peruspakasteita, joskin ei haitannut. Kana-possuvarras oli maistuvaa, joskin ei mikään välttämätön pihvin rinnalla – nyt vain oli nälkä!

Kun kerran pihvi päräyttää tajunnan, voiko sen tuomaa fiilistä sitten mikään pilata? Kyllä voi ja todella helpostikin. Siihen riittää vain ripaus välinpitämättömyyttä henkilökunnan suunnalta ja tätä on hyvä varmaan hieman avata lopuksi.

Mikä erottaa surkean palvelun hyvästä palvelusta? Ero saattaa olla joillekin meistä mitättömän pieni. Riittää kuitenkin, mikäli se vaikuuttaa juuri SINUN omaan fiilikseen. Kun tarjoilijat ovat aidosti kiinnostuneita, että juuri SINUN kokemuksesi on paras mahdollinen, silloin puhutaan juurikin fiiliksestä. Minulle riittää aito ja iloinen ote läpi ruokailun. Edes pari kertaa tänä aikana olisi hyvä tarkistaa ruokajuomien riittäminen ilman, että joudut itse tuskailemaan ja etsimään katseellasi tarjoilijaa. Toisekseen törmään siihen, että joku käy koko ajan kysymässä “Maistuuko?” Anteeksi vain, mutta myös selvä teennäinen “Meidän nyt on pakko kysyä, kun käskettiin” ei vain toimi. Tarjoilijalla on siis paljonkin pelissä, joskin suurin virhe taitaa olla uskomus, että kaikki viihtyvät, kun ovat hiljaa, sekä riittää, että olet paikalla tarvittaessa. En itse ole mikään ruokakriitikko, syön elääkseni ja elän syödäkseni – välillä ihan mitä vain. Enemmänkin koen asioita tunteen kautta. Paikka, ruoka ja ihmiset. Hyvä ruoka ei pelasta keskinkertaista palvelua, ja toisinpäin.

No olisiko huonosta pihvistä pitänyt valittaa? Entä olisiko pitänyt vaatia palvelua? Osan mielestä varmasti – mutta miksi? Jos kerran se pihvi oli huono, se oli ja pilasi fiiliksen. Ei se fiilis palaudu hyvityksellä ja sama pätee palveluun. Toisekseen en aina usko, että henkilökohtainen palautteeni mitenkään vaikuttaa jatkossa. Toki poikkeuksiakin on, mutta muutokseen alkaa vaikuttaa vasta yleinen palaute. Minä koen, että henkilökohtainen hyvitys on vain yksi keino vaikuttaa mielipiteeseeni paikasta, mutta en usko sillä olevan muuta vaikutusta. Saatan ehkä antaa hieman positiivisemman palautteen, mutta paikan tai safkan taso pysynee ennalla ja tässä kohtaa haluaisin olla pahasti väärässä!