• Jalapeno ja Aji Cristal chilejä
• maustamatonta tuorejuustoa
• pekonia
• juustoraastetta
• kermaa
• mustapippuria & suolaa
• Kauhukeittiön Chilirub
• Texas Pete -kastiketta (optional)

Jalapeno Poppersit ovat herkullisia grillattuina ja varmaan ne parhaimmat saadaan friteeraamalla eli pakostihan näihin joudutaan vielä palaamaan. Samoin juustolla täytetyt Aji Cristalit pekoniviipaleissa, viihtyvät erinomaisesti lihan kyytypoikana. Kaamoksen keskellä näistä saa herkullisia myös uunissa. Tosin chilit pitäisi olla tuoreita mm. maun ja itse työstämisen vuoksi. Pakastettu chili kun tuppaa vetistymään, kun sen sulattaa tai sitten ei ole mennyt kuten Strömsösä. Chilipekonikermajuusto -nälkään tämä toimii erinomaisesti.

Jalapenoista kannattaa leikata 1/3 osa poikittaissuuntaisesti ja poistaa siemenet. Elä hukkaa tuota hattua, vaan laita se hetkeksi sivuun. Ajista nappasin pään pois, hieman pyörittelyä käsissä ja siemenet irtoaa kuin itsestään. Sekoitin 2 rkl Kauhukeittiön Chilirubia 100g maustamattomaan tuorejuustoon ja tunkea näpertin juustomassaa chilien sisälle. Vaihtoehtoisesti voit täyttää chilit maustamattomalla tuorejuustolla. Huikeata jälkeä tulee myös, mikäli korvaat tuon tuorejuuston sinihomejuustolla! Pekonisiivu ympärille ja vuokaan. Päälle juustoa, mustapippuria ja suolaa. Lämmitä hieman Texas Peteä ja nakkaa juustojen päälle – tästä tuo nimikin lähti – ja kaada vielä loraus kermaa. Uunissa 225 asteessa reipas 25 min. Poistetaan, kun alkaa tummua – hetkeksi sivuun. Kylkeen hyvää lihaa ja muuta mukavaa.

On muuten tullut nähtyä jossain Amazonin -verkkokaupassa Jalapeno Popperseille tarkoitettuja telineitä, joilla niitä on kätevä paahtaa uunissa. Chilit nököttää pystyasennossa, eikä juusto pääse valumaan pois. Tulista settiä, mutta tuo Aji Cristal-pekoni-kerma-juusto vaan toimii erinomaisesti!

Kannattaa myös kokeilla ihan perusversiota ilman juustoraastetta ja kermalla lotraamista. Täytät vain Jalapenot tuorejuustolla, kietaiset pekonia ympärille ja paahdat uunissa mielellään ritilän päällä. Ja kun oikein kunnolla haluat räjäyttää – teet homman friteeraamalla.

Niin… kukaan ei kuitenkaan lue loppuun asti, joten laitetaan se varoitus tänne. Pientä määrää chiliä nyt käsittelee ihan paljain käsin, toki riippuen chileistä. Perus Jalluista ja Ajistakin saattaa kädet olla riipivän tuliset loppuillan. Ja olet varmasti kuullut tai lukenut, että kädet pitää pestä hyvin? Kyllä. Tee niin. Ellet usko, kokeile. Pese kädet nopeasti kokkauksen jälkeen ja kuivaa. Homma jiirissä. Seuraavalla vessareissulla pesaise naama vedellä… Ja kohta tämän lisäksi ihmettelet, mikä helvetti toisessa päässä polttelee!

• valkosipulijauhetta
• mustapippuria
• oreganoa
• savustettua merisuolaa
• persiljaa
• sinapinsiemeniä
• paprikajauhetta
• korianteria
• ruokosokeria
• kourallinen limenlehtiä
• Birds Eye chiliä

1 tl riittänee per mauste. Murskataan morttelissa, jolloin seoksen voi jättää sopivan rouheaksi tai aja tehosekoittimella jauheeksi. Sopii erinomaisesti mm. kanansiipien tai ribsien kanssa. Hierotaan lihan pintaan tai lisätään marinadiin esim. Jack Danielsin ja öljyn sekaan. Kannattaa kokeille eri makujen yhdistelemistä rohkeasti!

Se on leipuri Hiivatti hiljaksiin tutustumassa leipomisen ihmeelliseen maailmaan. Kevään kokkauksia varten Helvetinköökkiin hankittiin rivi Kenwoodia ja pitiähän näitäkin lähteä testaamaan Wilburin jalanjäljissä. Vielä pitäisi löytää Tampereelta erittäin hyviä suklaanappeja, mieluiten chilillä maustettuja tai sitten pitää tuunailla itse. Karkkihyllyn edessä hetken pähkäiltyä matkaan lähti muutama pussi M&M Chocoja ja sitten veivaamaan

Keksitaikina:

• 140g voita
• 125g Muscovado -sokeria
• 1,8 dl sokeria
• 1,5 tl suolaa
• 2 kananmunaa
• 2 rkl vanilja-aromia
• 450g jauhoja
• 1 ja 1/4 tl ruokasoodaa
• ½ tl leivinjauhetta
• 3 dl suklaanappeja (2pss M&M Choco 300g)

Voita hieman paloiksi ja pehmiämään huoneen lämpöön. Monitoimikoneella ajetaan sekaisin sokerit, suola ja voi, jolloin massa näyttää ihan maapähkinävoilta. Nakkaa sekaan munat ja vanilja-aromi. Sekoita jauhoihin ruokasooda ja leivinjauhe – sekoita hiljalleen keksimassaan ja aja tasaiseksi. Sekoita sekaan suklaanapit tai esim. pari pussia M&M Chocoja.

Tee pellille leivinpaperin päälle hieman golfpalloja pienempiä kasoja, jotka muokkaat käsin näteiksi, pyöreiksi kiekoiksi – paksuus n. 1cm min. Tein itse hieman isompia ja lopputulos on frisbeen kokoisia kiekkoja! Pellillinen valmis – heitä pakkaseen 30-40 min ajaksi, jonka jälkeen paistoa (siirrä kohmeiset minikiekot toiselle pellille) 150 asteessa, ylimmällä tasolla n. 20 min. Pelti pois uunista ja nappaa keksit leivinpaperin avulla pois pelliltä ja anna jäähtyä jonkin aikaa. Aivan jäätäviä ja potkua löytyy! Lasillinen kylmää maitoa tai reipas kolpakko kahvia! Todella helppo valmistaa ja varioitavissa mainiosti. Nyt etsimään vaan chilisuklaata! Yes – look at that moist!

Jamaikalaistyyppinen Jerk -mausteseos on, kuin mikä tahansa kuivamausteseos eli rub tai spice rub -tyyppinen mausteseos, joka hierotaan lihaan ennen grillaamista, eikä kaipaa sen enempää suomentamista… Suolamarinoin kokonaisen kanan ja lisäsin sekaan 0,5 dl Jack Daniels -viskiä tuomaan vähän lisää vivahteita.

Jamaican Jerk -mausteseos:

• 1 rkl ruokokidesokeria
• 1 rkl NoMu Barbecue -rubia
• 1-2 rkl savustettia merisuolaa
• 1 rkl sitruunapippuria
• 1 rkl sipulijauhetta
• 1 rkl valkosipulijauhetta
• ½ rkl timjamia
• ½ rkl kanelia
• ½ rkl muskottipähkinää
• ½ rkl neilikkaa
• 2 rkl persiljaa
• 1 rkl mustapippurirouhetta
• kourallinen limen lehtiä
• 1 dl oliiviöljyä

Sekoita ja murskaa kuivat aineet esim. isossa morttelissa. Mausteseos näyttää hiekalta. Valkosipulijauheen voisi korvata tässä vaiheessa myös tuoreella valkosipulilla, pieneksi pilkottuna. Lisää sekään öljy ja sekoita. Hiero mausteseosta kanoihin ja kääräiset jokainen pala vielä tuorekelmuun ja anna maustua jääkaapissa 2 tuntia. Nosta huoneen lämpöön 30 min ennen grillaamista eli käytännössä siinä vaiheessa, kun laitat briketit syttymään.

Suolamarinointia 3 tuntia, Jerk -maustumista 2 tuntia ja sitten hiiligrilliin. Valitsin savulastuiksi tällä kertää kirsikkapuuta. Käytössä on pellettejä, joille teen foliosta pienen kuoren, johon pieniä reikiä. Grillaa kanaa 40-60 min (riippuen grillin lämmöistä) epäsuoralla tulella. Pallogrillin toiselle puolella hiilet ja toiselle puolelle pudotusastia rasvoille, jonka yläpuolella kana grillataan. Muista lisätä hiilien yläpuolelle kulhollinen vettä tuomaan grilliin kosteutta. Savustushässäkkä kannattaa laittaa suoraan hiilien yläpuolelle ritilätasolle, jolloin esim. pelleteistä irtoaa miedosti savua. Voimakkaampaa savua saat laittamalla savupommin suoraan hiilien päälle. Varsinkin näin -15 asteen pakkasilla tarkista lihan kypsyys mittarilla, koska oma kana paineli lauteilla melkein täyden tunnin. Liha säilyi erittäin mehukkaana ja mausteseos on huikean herkullinen. Vastaavaa reseptiä pitää testata suoraan pienille koipipaloille, koska näistä tuli miltein tappelu! Finger licking good!

Käytännössä suolalius on vain kylmää vettä ja suolaa. Joukkoon voidaan heittää myös mausteita esim. loraus Jack Danielsiä toimii erinomaisesti kokonaista kanaa grillattaessa! Tai vaihtoehtoisesti sekaan voi heittää tummaa sokeria tai ananasmehua. Lisää kahteen litraan kylmää vettä 1 – 2,5 dl suolaa – sekoita. Kaada astiaan sen verran, että lihat peittyvät. Jääkaappiin esim. ohuet porsaankyljykset 1-2 tuntia, paksummat 3-4 tuntia ja kokonainen kana 3-4 tuntia. Älä ylitä marinointiaikaa, ettei lihasta tule liian suolaista. Nosta kuiville, huutele ja kuivaa. Voidaan grillata sellaisenaan tai maustaa erikseen. Suolan lisäämistä kannattaa harkita, ettei lihasta tule liian suolaista. Suolamarinoitu liha kypsynee karvan verran nopeammin eli tarkista kypsyys esim. mittarilla.

Aika jännää. Se, miten omat makutottumukset muuttuvat vuosien varrella. Tämän päivän aikana soittolistalla on jumpannut normaalista poljennosta poiketen Kauhukeittiön Retrodisco, joka sopii hyvinkin aiheeseen – liikööriin. Tuleepa mieleen reipas 15 vuotta sitten vietetty juhannus, jolloin allekirjoittaneen juomalistaan kuului kaksi koria Perry -päärynäsiideriä. Lämpimänä. Oisko ollut noita aikoja, kun ei tainnut kovinkaan paljoa siidereissä edes valinnanvaraa ollutkaan! Noh – nykyään juomatottumukset on vaihtunut extra dry, punaviini ja viskiosastoihin ja tuota makeaa litkua ei kyllä vapaaehtoisesti osta. Ilmainen onkin sitten eri asia, joka kumoaa tämänkin säännön. Edellistä pohtiessa tulee mieleen toinen äklömakea – banaanilikööriä Kossulla ja Colalla. Makeaa, kuin mikä, kuten tämän postauksen aihe – Kahlua. Olen aina tykännyt kahvilikööreistä. Valkovenäläinen tuplana, vähemmän maitoa – kiitos!

Itse Kahluan kopioimiseen. Muutaman otteeseen netissä tullut törmättyä resepteihin, joista osa on ollut nimellä Kahlua, tai sitten kahvilikööriresepti. Ominaista varmaan kaikille, että kaikista löytyy – yllätys yllätys – helvetisti sokeria! Niin löytyy myös tästäkin Wilburin kloonista. Ehkä se perimmäinen kysymys ylipäätänsä on, miksi hemmetissä tehdä itse, jos valmiin tuotteen saa Alkosta. Itselle – puhdas mielenkiinto itse makua kohtaan, sekä mahdollisuus tehdä itse. 0,7 plo:a kohden hinta muuten putoaa 11€. Alkoon mars ja mukaan plo alkuperäistä vertailukohtaa, Kahlua kahvilikööriä.

Kahlua -resepti

• ½ cup (1,2 dl) sokeria
• 5 tl pikakahvia (Nescafe Original)
• 1 cup (2,2 dl) Agave siirappia (light syrup)
• ½ cup (1,2 dl) kiehuvaa vettä
• 3 dl vodkaa (Finlandia tottakai)
• 1,5 tl vanilja-aromia

En sitten löytänyt mistään maissisiirappia eli taitaa lähinnä olla tuo vaalea Agave. Toinen makuun vaikuttava osa on pikakahvi ja määrä, mutta näillä menee hienosti. Isoon kulhoon sokeria ja perässä pikakahvi (kokeilen itse seuraavalla kerralla 4 tl). Käytännössä toi siirapin määrä on koko 250 ml purkki! Jäi sinne rkl pohjalle. Käädä päälle kiehuva vesi ja sekoita vispilällä, kunnes luulet, että kaikki sokeri ja kahvi on liuennut. Kulho jääkaappiin, sekoittele välillä parin tunnin ajan. Kaavi päältä paksu vaahto ja kaada min. 0,7l pulloon, jonka saat suljettua. Perään vanilja-aromi ja vodkaa. Sheikkaa ja kylmään.

Parin tunnin päästä – väri on hieman vaaleampi, kuin alkuperäisessä, mutta maku ratkaisee. Straightina huomaat pienoisen vivahde eron, mutta valkovenäläisessä et sitäkään! Meni lasit sekaisin, joten tätä voi surutta sanoa klooniksi. Haastan kenet vain sokkotestiin!

Muutaman vuoden tutkistelun ja armottoman testauksen jälkeen on todettava, että parhaat ribsit tehdään hiljaksiin käristellen ja mielellään savustimella. Melkoisen hyvää tulosta saadaan myös pallogrillillä ja isommalla kaasugrillillä. Tällä reseptillä on hyvä lähteä liikenteeseen, mikäli takapihalta ei löydy järeää savumonsteria. Yllättävän hyvää kamaa saadaan myös sähköuunilla. Testattu on myös ribsien keittäminen, mutta sen jälkeen joudut marinoimaan reippaan vuorokauden, että saat lihaan edes jotain makua. Kuivamaisteseos eli rubia niskaan ja pienellä lämmöllä ja pitkään! Lopuksi päälle makuusi sopivaa kastiketta. Rakettitiedettä!

Mausteseos eli rub di duu

• 2 ja 1/4 tl valkosipulijauhetta
• 2 tl suolaa
• 1 tl sokeria
• 1 ja 1/4 tl mustapippurirouhetta
• ½ tl sipulijauhetta
• 1/4 tl timjamia
• 1/4 tl sitruunapippuria

Poista ribsien toiselta puolelta kalvo. Lähtee siististi vetämällä, kunhan saat alulle. Pala talouspaperia auttaa kummasti saamaan otteen. Hiero pintaan oliiviöljyä ja tämän jälkeen äsken sekoitettu mausteseos. Käytä mitä tahansa mausteseosta, mutta käytä sitä reippaasti. Jätä maustumaan.

Uunissa: 120 astetta, ritilän päällä (alla astiaa tms.) 3-4 tuntia. Laita uuniin vesikippo tuomaan edes hieman kosteutta. Suosittelen ainakin 3,5 tuntia.

Pallogrillissä: 120 astetta, epäsuoralla ja savuaromiksi omenapuu. Saa käyttää ribsitelinettä. Lisää myös vesikippo tuomaan kosteutta. Ainakin näin pakkasella tuo lämpötilan pitäminen alhaisena pitkään on mukavan haasteellista. Mikäli ribsejä vedetään liian kuumalla, ne kuivuu. Kypsyy kyllä, mutta kuivuu. 120 astetta ja min. 3 tuntia.

Makea BBQ Glaze

• 2,2 dl ketsuppia
• 2,2 dl vettä
• 3 rkl ruokosokeria
• 4 rkl makeaa omena cideriä (unfiltered Crowmoor)
• 2 ½ tl Dijon sinappia
• 1 tl nestemäistä savua (Hickory)
• 1 tl suolaa
• 1/4 tl sipulijauhetta
• 1/4 tl valkosipulijauhetta
• 1/4 tl mustapippurirouhetta
• 1/4 tl sitruunapippuria

Sekaisin kattilaan ja 2 tuntia miedolla lämmöllä haudutellaan nesteet pois. Väri tummuu ja seos on loppuvaiheilla mukavan paksua. Testissä oli myös Poppamiehenkin myymää Huntsia, eikä em. tarvitse yhtään häpeillä. Maku on tosiaan suhteellisen makeaa – molemmissa.

3-4 tunnin jälkeen ribsit ovat kypsiä. Liha vetäytyy ja luut alkavat näkyä selvemmin. Lihan kuuluu irrota luista nätisti. Ota pala foliota, ribsi poikittain ja loraus makeaa omppuciideriä päälle. Nyytti kiinni ja takaisin löylyyn vielä tunniksi! Loppusuoralla – grilliin tai parilalle ottamaan tarvittavat ralliraidat. Läiski päälle BBQ -kastiketta molemmin puolin. Tarjolle ja ääntä kohden kylmän oluen kera!

Maku on vaivan arvoinen. Varsinkin pallogrillatut ribsit onnistuessaan hakevat vertaistaan. Mausteseoksella ei niinkään ole väliä eli kokeile tätä tai varioi oma. BBQ -kastike antaa ribseille sen loppusilauksen, tämä toimii siinä, missä Hunts tai Bulls Eye, joskin makeutta voisi hieman säätää. Oma suosikki possulle on kuitenkin Poppamiehen Savuomena, miedosti tulinen glaze. Sopii myös suolakeksin ja vuohenjuuston niskaan!

Starbucksin CBB

Nyt olisi luvassa seillaista kaloripommia, että takahampaat napsuu! Karppaajien ei kannata tästä pidemmäksi, mutta äkkimakean ystävälle luvassa on kahvihetkien taivas.

VAROITUS: Allekirjoittanut ei sitten ole mikään leipuri!

Kakkupohja

• 170g voita
• 250g Muscovado -sokeria
• 3 munaa
• 1 rkl inkiväärijauhetta
• 1½ tl vanilja-aromia
• ½ tl suolaa
• 170g vehnäjauhoja
• ½ tl leivinjauhetta
• 1,5 dl kuivattuja karpaloita
• 115g valkoista suklaata

Uunia päälle, asteita sellaiset 180-190 astetta. Sekoita pehmennyt voi ja sokeri koneella. Lisää munat, inkiväärijauhe, suola ja vanilja-aromi. Aja koneella tasaiseksi. Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja sekoita koneella tasaiseksi massaksi. Pilko reippaita paloja suklaasta (Pandasta tulloo hyvää) ja sekoita kuivattujen karpaloiden kanssa massaan puulusikalla. Osta 2 pussia kuivattuja karpaloita, olisko ollut 50g pussi, jätä reipas kourallinen talteen. Levitä reippaaseen voideltuun vuokaan ja nakkaa uuniin 25-30 minuutiksi, kunnes pinta on hivenen ruskea. Kannattaa tarkistaa pohjaa loppuvaiheilla. Ota mieluummin hetkeä aikaisemmin pois, ettei kovetu liikaa. Saat kuohkeamman pohjan, eikä suklaat sula kokonaan, vaan osa säilyy mukavina paloita. Anna jäähtyä kunnolla ennen kuorrutusta!

Kuorrutus

• 115g tuorejuustoa
• 450g tomusokeria
• 4 tl sitruunamehua
• 1 tl vanilja-aromia
• kourallinen kuivattuja karpaloita pilkottuna

Sekoita pehmenneeseen tuorejuustoon järkyttävä mälli tomusokeria, sitruunamehu ja vanilja-aromi. Aja koneella kuohkeaksi. Njoo… Kuorrutuksesta pitäisi tulla kuohkeata, vaahtomaista. Oma vatkain sanoi sopimuksen irti, joten oma jäi liisteriksi. Levitä tasaisesti jäähtyneen kakkupohjan päälle ja ripottele päälle kuivattuja karpaloita, jotka olet pilkkonut pienemmäksi.

Vauhtiraidat

• 1,2 dl tomusokeria
• 1 rkl maitoa
• 2 rkl sulanutta kasvirasvaa
• tai sulata päälle vain suklaata…

Vauhtiraidat voisi tehdä myös suklaasta (juu – päivitin jo), tässä kuitenkin yksi hyvä. Sekoita ainekset ja laita esim. pussiin, josta leikkaat yhden kulman (pienen pieni reikä). Tai tee leivinpaperista kartio ja pursota karpalopalojen päälle ja kippaa koko komeus jääkaappiin. Toimii jo muutaman tunnin päästä. Älä laske kaloreita, tee kunnon cappucinot maitovaahdolla ja nautiskele!

• tankoparsaa (isoja)
• kinkkua
• Dijon -sinappia
• juustoraastetta
• kermaa
• suolaa & mustapippuria

Parsarullat on varmankiin yksi mitä helpommista ja kaiketi yksi parhaimmista starttereista, joita on vuosien varrella tullut tehtyä. Parasta on kuitenkin reseptin muunneltavuus. Lisäämällä mausteita, chiliä tai kokeilemalla eri kinkkuja (keittokinkku, palvattu tai pekonisiivut) tulee settiin uutta tuulahdusta. Oma suosikki lienee tulisella chilimurskalla höystetyt rullat, vaikkakin perinteinen versio on jo itsessään jäätävä.

Kuivaa parsat. Itse suosin isoja/paksuja, koska pienempiä joutuu laittamaan 2-4 yhteen rullaan. Levitä kinkkuihin sinappia, kietaise rullalle ja vuokaan. Päälle juustoraastetta ja kermaa (oikeaa kermaa!), ripaus suolaa ja mustapippuria. Uunissa n. 200 astetta, reipas 30 min, kunnes väri on sopivaa. Anna… ts. malta hetken odottaa ja nauti.

Wingsien ystävänä olen koittanut hukata kesän sessioista jäänyttä kanisteria ja lorautin settiin mukaan kerman kanssa. Liikaa kun laitat, nousee Peten hapokkuus esiin, mutta samalla tuulahtaa fiilis kesän wingsilloista. Sopiva määrä Peteä muodostaa kerman kanssa muhiessa mahtavan kastikkeen! Toinen mielenkiintoinen vinkki on korvata sinappi esim. tulisella chilisoosilla tai -pyreellä.

• kanafileitä
• Jalapenoja 1-3 kpl
• chevreä puoli pötköä
• prk pestoa
• prk kermaa

On muuten aikaa. Ehkäpä liiankin pitkälti. Miltein reipas vuosi, kun on viimeksi intohimoisesti viihtynyt keittiön puolella. Kesä suhahti ohitse ja ainoat setit taisivat nekin olla wingsejä rasvapöhistimellä. Se vain menee niin, ettei pysty unohtamaan sitä, mitä rakastaa. Loppukesän chilifestejä on pakkasessa vielä reippaan kilon verran eli Jalluja pataan.fi!

Tästä voipi intohimoisemmat karppaajat laskeskella hiilareita, mutta lopputulos oli mukavan lämmin, joskin varmasti vielä hieman hiomista vaatii. Aihio ja idea on kuitenkin se päätarkoitus, eikä punaviinin tuomaa fiilistä kera 70 -luvun soul -iskelmien voita mikään!

Wokissa reippaita kanasuikaleita, n. 2cm paksuisia kokonaisista fileistä öljyssä ruskistaen. Sekaan 1-3 Jallua viipaleina ja aina niin mukavat chilihöyryt kämppään. Perään purkillinen pestoa ja puolikas pötkö vuohenjuustoa. Lopuksi vielä loraus (prk) kermaa. Anna hetken muhia ja hyvää sellaisenaan.

Uppoaa tosiaan sellaisenaan, mutta omien makujen mukaan vielä hienosäätöä. Jostain syystä allekirjoittanut on unohtanut lisukeriisit, -perunat ja -pastat, joten tämä meni naamariin vain punaviini seuranaan. Tuli sitten maistatettua tätä hallituksella, joka nyökytteli positiivisesti. Inhoaa chevreä, mutta oikein naamioituneena tästäkin oli vain aavistus, joka paljastui vasta, kun kerroin.

Lovely in fuckin’ deed!