Kauhukeittiö

Härkästä chilimättöä Roosterissa

Hell yeah! Reipas vuosi on sitten vierähtänyt ensimmäisestä Hell’s Nightista. Neljä kertaa vuodessa Poppamiehen ja Roosterin yhteistyössä suunnittelema tulisten ruokien iltama tarjosi nyt viidennen kerran chilillä terästettyä ruokalistaa, sekä varmasti hyvää fiilistä kaikille paikan päälle ehtineille. Kuten aikaisemmatkin setit, kattaukset oli loppuunvarattuja ennakkoon eli mikäli mielit paikalle seuraavaan Hell’s Nightiin, kannattaa olla ajoissa liikkeellä!

Fire Starters

Alku(tuli)paloja oli tarjolla kolmeen lähtöön Forrest Gumb from Hell katkarapuhässäkkää kahdella eri tulisuudella. Babe meets Mr. Potatohead chipotlella tuunattua pekoni-pottukeittoa, sekä omalle lautaselle päätynyt täytetty paprikasetti Nightmare on Chili street. Tulisuutta kahden pääkallon verran oli sopiva lämppäri kohti pääruokia. Osa seurueesta totesi, että annos olisi helposti mennyt pienellä miehellä jo pääruoasta. Tai sitten tulisuus tuli näille herroille yllätyksenä?

. . .

Main Courses

Pääruoat olisin henkilökohtaisesti halunnut tilata kaikki! Sen verran herkulliselta lista kuulosti. Poikkeuksena aikaisempiin Hell’s Nighteihin, tällä kertaa listalla ei nähty yhtään yhden pääkallon annoksia. Asiakaspalautteiden perusteella kun ovat olleet liian mietoja. Tästä voidaan olla montaakin mieltä ja pitää varmasti paikkansa, mikäli chilit maistuu enemmänkin ja ketsupin korvaa +7 luokan chilisoosit. Silti myös kahden ja kolmen kallon annokset olivat herkullisia. Amatöörinä mietin myös sitä, että erilaiset chililajit, sekä erilaiset lisukkeet toimivat hieman eritavoin.

Live and Let Die – jambalayaa asenteella. Kanaa, härkää ja talon omaa chilimakkaraa, sekä piri-pirikastiketta. Mukana oli myös Voodoo Mehua, josta mukaan tuli reippaat sävärit. Tulisuutta kolme kalloa ja piti aika hyvin kutinsa. Eräälle seurueen ruokailijalle tämä oli kolmen haarukan -jambalaya. Kaikki kunnia, että pystyy myöntämään sen, että olihan tulista ja perään reippaasti olutta (myyntimiehet on janoisia – aina).  Texas Chili Sauce Massacre. Oma valinta oli selvä heti listan nähtyä. Ja se miehekäs vuohenjuustosiivu piti lupauksensa. Kyseessä oli pikemminkin kiekko, kuin siivu, sekä päällä naga-hunajahässäkkää. Basilikalla ja aurinkokuivatulla tomaatilla maustettu muusi oli muuten herkullista. Tulisuutta neljän kallon verran, joskin jälkeen päin hieman askarruttu, että olikohan mennyt kallot ristiin vai kävikö juuri niin, että muut lisukkeet leikkasivat tulisuutta? Jokatapauksessa loistava, sekä kyllä – mukavasti lämmittävä setti!

Death Fish, kermaista lohipastaa Chipotlella ja tuoreilla chileillä olisi ollut myös varmasti maistuva, mutta skippasin annoksen oletetun mietona. Kertokaahan joku millaista oli, mikäli naamiota kohden tuli vedettyä. Full Chili Jacket piti ilmeisesti sisällään alkuruokien täytettyjä paprikoita, sekä basilikamuusia. Menisin sanomaan, että oli hyvää oli varmasti. Night of the Chilihead oli toinen tulisista pääruoista, härän ulkofilettä joka näin jälkeen päin olisi ollut oiva valinta. Ilmeisesti potkua oli karvan verran enemmän, kuin listan kanafileessä.

. . .

. . .

. . .

. . .

Ultimate Death Burger

Voin sanoa, että Original -versio on tulinen. Ihan oikeasti tulinen. Mikäli siitä olet selvinnyt, tässä on seuraava haaste, mikäli yllytyshullu -periaatteella mennään. En edes lähde vääntämään siitä, millainen makuelämys on kyseessä, koska kyseessä on enemmänkin henkinen haaste, kuin kulinaristinen makunautinto. Ei siinä, onhan burgerit ihan helvetin hyviä ja näin varmasti on näiden klassikoidenkin kanssa. Homman on nimi on ottaa ukosta tai akasta mittaa. Peräti seitsemän pääkalloa, vastuuvapautus ja tarjolla vain todistetusti UDB:n pikkuveljen kaataneille. Purseri sisältää peräti 90g Naga -sosetta ja hieman alle tämän taitaa olla tämän chilin syönnin maailmanennätys. Nyt on kyseessä on sen verran härkänen setti, että laittaa hiljaiseksi. Pitää kuitenkin muistaa, että sen verran allekirjoittanut on yllytyshullu, että tämä saattaa olla yksi vaihtoehto, kun Hell’s Night 6:66 näkee päivänvaloa. Alla tuntumaa UDB:hen ala Poppa-Makko. Kun tämä kaveri laittaa isoa rastia, on kyseessä ihan oikeasti kovaa kamaa. Jopa DevilChef hiljenee ja katsoo jyrkästi yläviistoon! Näin Poppamiehen Marko sen kiteyttää: “Voi Jeeuksen Saatana!”

Afterburners

Kävi jälleen kerran niin, että pitkän viikonloppurallin jälkeen reippaan tulista herkkua ja pöytäseurua alkaa väsähtämään. Illan apinat irti -tyylinen röpöttely päätetään suosiolla jättää seuraavaan kertaan. Pari sitkeää sissiä maistelee vielä jälkkäriosastoa, joista oma valinta oli Clockwork Orange. Hemmetin hyvää juustokakkua ja raikasta Habaneroa. Potkua oli mukavasti ja makua sitäkin enemmän. Hellfighter ja munkkiosastoa olisi kyllä pitänyt päästä maistamaan, varsinkin tuota Hopeatoffeekuorutusta. Bloodline – vaniljajäätelöä chilikermavaahdolla ja chilimansikkahilloa. Tulisuutta olisi kuulemma voinut olla enemmän, joskaan itse en päässyt herkkua maistamaan. Itse nappasin vielä juustokakulle Aji Roscan, joka oli napakka ja kirpeä. Näitä kun sais muualtakin perskele! Pillillä reippaasti huuleen ja napauttaa mukavasti tuonne kitalakeen – Hell Yeah!

. . .

. . .

Kokonaisuudessaan ainakin meidän kattaus oli erittäin hyvin onnistunut. Jostain olen lueskellut Roosterin palvelua muutoin, mutta ainakaan nyt ei ollut mitään moittimista – päinvastoin. Arvostan suuresti, kun joku viitsii ylläpitää nestesapainoani ja käväisee pöydässä useamman kerran kattauksen ajan. Safka oli erinomaista, sopivan tulista ja ainakin itse sain juurikin sitä, mitä hain. Oman viehätyksen settiin tuo juurikin se, ettei vastaavaa listaa tulisuudeltaan ole usein tarjolla. Idea on loistava ja toivottavasti näemme vielä monta kattausta lisää! Kauhukeittiö kiittää!